Onko design työtä? Keskustelutilaisuus Paviljongissa 31.8.2012

Onko design työtä? Keskustelutilaisuus Paviljongissa 31.8.2012

Päivämäärä: 
31.8.2012 12:00 - 13:30
Paikka: 
Paviljonki, Ullanlinnankatu 2-4, Helsinki

Tule keskustelemaan ja kuulemaan puheenvuoroja designin roolista ja monista muista tärkeistä kysymyksistä sekä visioimaan designin tulevaisuuden tilasta Suomalaisen Työn Liiton järjestämässä tilaisuudessa. Keskustelussa mukana maamme keskeisiä designvaikuttajia, mm. Reijo Markku, Design Reform; Antti Pitkänen, Aalto-yliopisto & Design ROI; Pekka Toivanen, Muotohiomo; Arto Sivonen, Måndag ja Jesper Bange, Bond ja Mikko Koivisto, Coreplast. Kommentaattorina Katri Lehtonen, TEM & Muotoile Suomi -työryhmä (puhujaluetteloa päivitetään vielä).

Kaikki haluavat designia, vain harvat haluavat maksaa siitä.

Design on uusi Graalin malja, joka auttaa yrityksiä menestymään ja kasvattamaan liiketoimintaa. Designin rooli tuotteiden ja palveluiden arvonmuodostuksessa on siis merkittävä, mutta heijastuuko tämä tärkeä rooli yritysten panostuksessa designiin ja itse designtyön arvostuksessa?

Pitäisikö designista oikeasti tulla osa organisaatioiden ydintoimintaa? Entä miten ja kenen toimesta designtyön arvostusta voidaan nostaa? Voivatko designerit itse tehdä jotain asemansa parantamiseksi?

Paikka: Paviljonki (ks. reittiohjeet Paviljongin sivuilta; Designmuseon ja Rakennustaiteen museon eli Ullanlinannankadun ja Punanotkonkadun välissä). Tilaisuus on maksuton ja avoin kaikille.

TAUSTAA:

Design on seksikästä ja mediaystävällistä, perinteisesti siihen on liitetty mielikuvia ylellisyydestä ja kalleudesta, ehkä jopa elitistisyydestä. World Design Capital Helsinki 2012 teemana on ’Embedding design in life’ eli designin istuttaminen osaksi arkea kaikkialla ja kaikille. Paviljongin olemassaolo on vain yksi hieno osoitus designin monimuotoisuudesta ja siitä, miten helposti lähestyttävää design voi olla. Se todellakin voi ja tulee olla kaikkialla ja kaikille.

Laajemmin katsottuna designin mahdollisuus yhteiskunnallisen vaikuttamisen moottorina on niin ikään kasvanut ja vahvistunut. Designerit miettivät ratkaisuja globaaleihin ja paikallisiin ongelmiin, kuten puhtaan veden tarpeeseen, maailman väestön liikakasvuun tai sosiaaliseen eriarvoisuuteen. He uudelleen muotoilevat kansainvälisiä huippukokouksia, tehostavat yritysten sisäisiä toimintoja ja palvelumuotoilevat julkisia palveluita.

Tämä kaikki hypetys ei kuitenkaan tarkoita, että designin asema olisi samaa tahtia kohonnut. Haasteena on toisaalta 1) designtyön arvostuksen nostaminen että 2) designin integroiminen osaksi yritystoimintaa kilpailukyvyn edistämiseksi. Nämä molemmat ovat sidoksissa toisiinsa. 

Ensimmäiseen kysymykseen - eli designtyön arvostuksen nostamiseen liittyen voi kärjistäen todeta, että kaikki haluavat designia, mutta vain harvat haluavat maksaa siitä. Itse työn arvostuksen eteen saadaan edelleen tehdä hartiavoimin hommia monella rintamalla alkaen siitä, miten ja kenen ehdoilla työtä tehdään.  

”Pahimmillaan tuntee olevansa…pelkkä säästökohde, automaatti, asiakkaan aivoihin liitetty mekaaninen käsi, jolloin tekijänoikeuksillakaan ei ole väliä…Huonoihin ehtoihin suostuva ammattilainen antaa asiakkaalle illuusion työn, vaivan ja erityisosaamisen puutteesta. Kun vallalla on työn teettäjän markkinat, terve itsearvostus helposti unohtuu. Seuraukset kostautuvat kollektiivisesti kaikille, lopulta myös tilaajalle itselleen.” (Riitta Tiihonen -Grafia 4/201)

Toisaalta myös kansalaisilla kuluttajan roolissa on mahdollisuus vaikuttaa designintyön arvostukseen. Keväällä tehtiin tutkintapyyntö tekijänoikeuksia ja kuluttajasuojalakia koskien keskusrikospoliisille Designers Revolt -nimisestä verkkokaupasta Artekin, Alvar Aalto -säätiön sekä Ornamon toimesta. Designers Revolt myy designklassikoiden halpisversioita.

 ”Kukapa ei haluaisi ostaa hyvää halvalla? Mutta samalla kun ostetaan kopiota ostetaan jonkun työtä. Designklassikot ovat pitkän arvoketjun päässä - jonka alkulähteenä on yksittäisen muotoilijan idea, tuottajan ja valmistajan pitkäjänteisyys ja kyky vuosikymmenien ajan markkinoida ja myydä tuotetta. Jos hyväksymme niiden kopioimisen tässä vaan sen vuoksi, että se on halpaa, niin heitämme samalla roskakoriin koko muotoiluun liittyvän identiteettimme: halun luoda uutta.” (Pekka Toivanen, Ornamo 3/2012)

Designin rantauttamisessa yrityksiin ja julkiselle sektorille riittää myös työsarkaa. Toukokuisessa Muotoile Suomi -työpajassa todettiin, että molemmissa leireissä on niukalti ymmärrystä ja osaamista siitä, miten muotoilukompetenssia voidaan ostaa ja hyödyntää kilpailukyvyn kasvattamiseksi ja miten ottaa muotoilijat mukaan osaksi kehitystoimintaa.

Niin ikään Suomalaisen Työn Liiton tekemä tutkimus osoittaa, että design jää edelleen yrityksissä ydinliiketoimintojen varjoon. Edelle menevät mm. laadun varmistaminen, toimintavarmuus, myynti, hinnoittelu, markkinointi ja logistiikka. Yritykset kyllä näkevät designin merkityksen laajassa mittakaavassa suomalaisen kilpailukyvyn edistäjänä, mutta siihen ei juurikaan resurssoida yksittäisen yrityksen voimavaroja. Yritykset, jotka eivät käytä designia, uskovat pärjäävänsä hyvin myös tulevaisuudessa ilman designiin panostamista.

Toisaalta ne yritykset, jotka käyttävät designia, näkevät, että design parantaa heidän asemaansa markkinoilla ja auttaa erottautumaan kilpailijoista. Eli investointi designiin kannattaa. Investoinnin kannattavuutta tukee myös Iso-Britannian Design Councilin raportti: 100£ investointi designiin tuo yritykseen kassaan takaisin 225£. Samoin meillä Suomessa on meneillään Design ROI -hanke (ROI = Return on Investment eli investoinnin tuottoprosentti) Aalto-yliopistossa, jonka tarkoituksena on kehittää menetelmiä designinvestoinnin ja kilpailukyvyn välisen suhteen ymmärtämiseksi sekä designin tuoman lisäarvon mittaamiseksi.