Vuonna 2000 Lissabonissa asetettiin kunnianhimoiseksi tavoitteeksi, että Euroopan unionista tulisi vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka ylläpitää kestävää talouskasvua, luo uusia työpaikkoja ja lisää sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Suomen EU-puheenjohtajuuskausi on nyt lähes finaalissa. Lissabonin strategian muuttaminen konkreettiseksi toiminnaksi oli Suomen puheenjohtajuuskauden tärkeimpiä painopisteitä. Näimme, että Lissabonin strategia ei varmasti toteudu jollei ihan oikeasti ryhdytä konkreettisiin toimiin.

EU:n kilpailukykyneuvosto hyväksyi maanantaina Suomen johdolla valmistellun asiakirjan, jonka nimi on: ”Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle”. Tässä asiakirjassa päätettiin 9:stä toimenpiteestä. Toimenpiteissä keskitytään EU-tason asioihin, mutta todellisten tulosten saavuttamiseksi tarvitaan myös kansallisia toimia. Todettakoon, että vertailuselvitysten mukaan Suomi on se maa, joka jo nyt on täydellisimmin pannut Lissabonin strategian toimeksi.

Tämä toimeenpanosuunnitelma sisältää seuraavanlaisia asioita
1.Aineettoman omaisuuden suoja kehittäminen (mm. patentit)
2.Standardisoinnin kehittäminen
3.Julkisten hankintojen käyttäminen innovaatioiden edistäjänä
4.Teknologiset yhteisaloitteiden käynnistämisen. Erityisen merkittävä tässä on ARTEMIS-yhteisaloite, se koskee sopeutettuja järjestelmiä
5.Innovaatioiden ja kasvun vahvistaminen ns. johtavilla markkinoilla. Tässä on määritelty seitsemän lupaavaa eurooppalaista kasvualaa.
6.Korkeakoulujen, tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyön tiivistäminen. Tätä varten perustetaan Euroopan teknologiainstituutti (EIT).
7.Edistetään alueellista innovaatiopolitiikkaa. Tämä edellyttää klusteripolitiikkaa ja sitä, että rakennerahastotoiminta valjastetaan tähän tehtävään.
8.Vauhditetaan palveluinnovaatioita
9.Tehostetaan ja uudistetaan riskipääomamarkkinoita

Tämän paketin aikaansaaminen oli suuri saavutus Suomelle. Samalla sovittiin paketin jatkuvasta vuosittaisesta seurannasta ja arvioinnista.

Kyse on siis Euroopan talouden uusiutumiskyvystä ja toimista jotka tuovat ryhtiä ja rakennetta innovaatiopolitiikkaan.

Suomen puheenjohtajakauden muuta merkittäviä saavutuksia ovat mm. palveludirektiivin hyväksyminen, tutkimuksen 7:n puiteohjelman hyväksyminen ja nyt aivan viimemetreillä onnistunut kemikaaliasetus REACH:n hyväksyminen.

Näitä tuloksia voidaan pitää todella merkittäviä. Ne olivat konkreettisia askeleita eteenpäin. Ne istuvat Suomen profiiliin. Ei vain mahtipontista puhetta tavoitteista, vaan konkreettisia toimia.

* * *

Tutkimuksen 7. puiteohjelma vuosille 2007–2013 on EU:n suurin tutkimuksen ja teknologian kehittämisen rahoitusinstrumentti. Puiteohjelman merkitys on, että saamme yhdessä aikaan kansalliset voimavarat yrittävää osaamista. Suomeen tulevan rahoituksen arvioidaan nousevan yli 300 miljoonaan euroon. Suomalaisia on mukana noin 1000 hankkeessa.

Suomen jatkuvan menestyksen ja kilpailukykyisyyden avaimet ovat osaamisessa. Osa menestyksestämme selittyy myös kansallisella luonteenlaadullamme. Asenteemme on pragmaattinen. Jos uusi laite auttaa, se on tervetullut ilman epäilyksiä.

Meillä on myös luovuuden kulttuuri, jonka perustana on keskinäinen luottamus viranomaisten ja yhteiskunnan, yritysten ja yliopistojen välillä. Yritykset ja yliopistot eivät tee yhdessäkään Euroopan maassa niin intensiivistä yhteistyötä kuin Suomessa. Yli puolella kaikista Suomen teknologisesti uudistuvista yrityksistä on yhteys yliopistoon. Koko EU:ssa tällaisen yhteistyön osuus on keskimäärin 7,5 prosenttia.

Vaikka suomalaisten yritysten ja yliopistojen yhteistyö on eurooppalaisittain huippuluokkaa, teknologian hyödyntäminen on vielä puolitiessä. Ensimmäiset liiketunnisteiset liukuovet olivat ihmettelyn kohde 1970-luvulla. Viime vuosikymmeninä tietotekniikka on tullut niin läpinäkyväksi osaksi jokapäiväistä elämäämme, ettemme sitä yleensä edes huomaa.

Innovatiivista teknologian hyödyntämistä kaivataan yhteiskunnan joka sektorilla. Toisaalta älykkäät ympäristöt sulautuvat elämäämme yksinkertaisten asioiden kautta hiipien. Hankalatkin sovellutukset tulevat käyttöön, jos ne koetaan tarpeellisiksi.

Esimerkkinä ovat tekstiviestit. Niiden näpyttely ei ole kovin kätevää, mutta kehittäjien yllätykseksi niiden suosio mullisti puhelimien käytön.

Älykkäissä ympäristöissä laitteet eivät kuitenkaan ratkaise. Ihmisille tarjottavat palvelut ovat ensisijaisia. Tulevaisuus on tiedon vaihdossa, teknologian ja kuluttajien vuoropuhelussa. Näin syntyy uusia kilpailukyisiä palveluja ja tuotteita kuin sieniä sateella ja tuottavuus paranee.

* * *

Suomalaisen työn tuottavuus on kohonnut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Tuottavuuden kasvusta suuri osa selittyy tuotantorakenteen muutoksilla. On siirrytty heikosti tuottavilta aloilta paremmin tuottaviin.

Suomessa työn tuottavuus on koko kansantalouden osalta OECD-maiden keskitasoa. Sen sijaan työn tuottavuuden muutos on 20 viime vuoden aikana ollut vertailumaiden nopeimpia. Tuottavuuden pitkän aikavälin kasvulla mitattuna Suomi lukeutuu maailman kilpailukykyisiin maihin.

Suomen teollisuuden tuottavuus on kehittynyt kansainvälisesti vertaillen huipputasolle. Ongelmat ovat palveluissa.

Euroopan kansantalouksien tuottavuus ja kilpailukyky ratkaistaan nyt paljolti palvelusektorilla. Palvelujen dynaamista kehitystä on edistettävä Euroopassa yhteisvoimin. Palveludirektiivi avaa nyt pidätteleviä patoja. Palveluinnovaatiot tulee ottaa aktiivisten tutkimus ja kehityspanosten kohteiksi. Vaikuttavuutta voi parantaa merkittävästi myös sillä, että julkisella sektorilla priorisoidaan innovatiivisia hankintoja, kuten Suomen valmistelemassa toimintaohjelmassa todetaan.

* * *

Suomi on yleensä kansainvälisissä kilpailukyvyn rankkeerauksissa noteerattu maailman ykköseksi tai kakkoseksi. Mutta kun liike-elämän palveluista on tuoreeltaan valmistunut 14 EU maan vertailu, sen tulos on hieman hätkähdyttävä. Suomen liike-elämän palvelut sijoittuvat viimeisten joukkoon palvelujen kokoa, merkitystä ja kansainvälisyyttä vertailtaessa. Summaindeksillä sijoitumme yhdenneksitoista 14 EU-maan joukossa!

Syitä tähän on varmaan monia. Yksi syy on se, että toimintojen ulkoistaminen on suomalaisissa yrityksissä ja julkisissa laitoksissa edennyt suhteellisen hitaasti. Toinen syy on ehkä palvelusektorin ylipäätänsäkin hidas kehittyminen Suomessa. Ja kolmas syy on ehkä julkisen sektorin yrityspalvelujen ”liian hyvä taso ja kattavuus”. Julkiset palveluorganisaatiot toimivat vain Suomessa eivätkä ne tietenkään pyri etsimään asiakkaita kansainvälisestä kentästä. Toki muitakin syitä löytyy.

* * *

Suomi on viimeistään EU:n myötä vakiinnuttanut asemansa varteenotettavana eurooppalaisena valtiona. Mutta vielä pitempään iso joukko kansalaisia on EVAn yhdyskuntatutkimuksen tietojen mukaan yhtä mieltä seuraavan lauseeseen kanssa: On onni ja etuoikeus saada olla suomalainen. Lause kertoo turvallisesta hyvin järjestäytyneestä yhteiskunnasta. Siitä kun Suomalaisen Työn Liitto vuonna 1912 aloitti toimintansa, Suomesta on kehittynyt todellinen menestyjä, hyvinvointivaltio. Hyvinvointi ei ole kuitenkaan hävittänyt huolenaiheita.

Globalisaatio on tuonut omat jännitteensä, mutta huolenaiheita hyvinvoinnin tiellä löytyy lähempääkin.
Viime aikojen hätkähdyttävin tilasto on kertonut kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten nopeasti kasvavasta määrästä. Jokin aika sitten sisäasiainministeriö selvitti, mitkä ovat valtakunnan sisäisen turvallisuuden suurimmat uhkat. Viranomaisia työllistää eniten nuori syrjäytynyt suomalainen mies, joka on menettänyt otteensa elämään. Heistä aiheutuu mittavia menoja yhteiskunnalle, puhumattakaan inhimillisestä surusta tuhansissa suomalaisperheissä.

Hieman paradoksaalinen huoli on myös toisaalla. Uusimpien tilastojen mukaan Suomessa on Euroopan korkeimmin koulutettu työvoima. työvoimasta 40 % on saanut korkeamman asteen koulutuksen, naisista jopa 46 %.
Mutta jo on nähtävissä että, kansainvälisen, tehokkaan kilpailukyisen yhteiskunnan rattaita pyörittää lisensiaatti kaupan kassalla, tohtori-diplomi-insinööri dreijaa keramiikkaa ja toinen tohtori tekee epäpätevänä opettajan sijaisuuksia, kolmas tohtori käy ties monettako työllisyyskurssia ja maisteri on päässyt mäkkäriin.

Hyvinvointiyhteiskunnan verkon repeämät pitäisi saada korjattua ennen isompia kansallisia haavereita. Yhteiskunnan vastuulla on suunnata koulutusresurssit visionäärisesti, jottei pienen kansan potentiaalinen osaaminen jää näin rajusti hyödyntämättä.

* * *

Suomalainen kuluttaja on, kiitos Suomalaisen Työn Liiton tehokkaan viestinnän, hyvin tietoinen tuotteen ja palvelun alkuperästä. Vaikka FinnWatchin selvitys osoittaa julkisten hankintojen tekemisen eettisin perustein olevan lapsen kengissä, yksityinen kuluttaja on toista maata.

Kuluttajat haluavat nähdä tuotteessa alkuperämerkinnän varmistuakseen tuotteen valmistusmaasta. Taloustutkimus Oy:n tekemän Avainlippu-bränditutkimuksen mukaan Avainlippu-alkuperämerkki kertoo tuotteen tai palvelun kotimaisuuden lisäksi suomalaisesta osaamisesta, turvallisuudesta, työllistävyydestä ja valmistajan yhteiskuntavastuusta.

Samat tekijät motivoivat hankkimaan kotimaista. Avainlippu tuotteessa parantaa kuluttajien mielikuvia tuotteen valmistajasta, tuotteen laadusta, tuotemerkistä ja alkuperämaasta verrattuna tuotteeseen, jossa merkkiä ei ole.

Kaikkiaan 70 prosenttia suomalaisista oli viime kevään RISC-tutkimuksen mukaan sitä mieltä, että suomalaisuus on hintaa tärkeämpi ostoperuste.

Tuotteiden turvallisuuteen ja laatuun uskoi edellisvuotta suurempi osa kuluttajista. Suurin muutos on tapahtunut globaalien suomalaisten keskuudessa. Tämä on merkittävä tulos etenkin siksi, että globaalit suomalaiset edustavat laatusuuntautunutta, ei niinkään suomalaisuudesta kiinnostunutta väestönosaa.

Suomalaisten Avainlippu-innostus näkyy myös Suomalaisen Työn Liiton kasvavassa jäsenmäärässä ja Avainliputtajissa. Suuri osa uusista liputtajista on valtakunnan eturivin palveluyrityksiä.

Avainlippu-toiminnassakin painopiste tulisi tulevaisuudessa ehkä olla palveluyrityksissä. Samalla on varmasti tarpeen kiinnittää vahvasti huomiota eräisiin rakenteellisiin kehittämisen suuntiin, kuten yrityksen yhteiskuntavastuuseen ja ympäristön huomioonottamiseen liiketoiminnassa. Nyt on jo selvää, että tulevaisuudessa menestyvät ne yritykset, jotka osaavat ottaa huomioon tapahtuvan arvojen muutoksen.

Ehkä Avainlipun myöntämisperusteitakin olisi näin ollen tarpeen kehittää.

Hyvä Suomi! Pidetään lippu korkealla!