Puhe Suomalaisen Työn Liiton valtuuston varsinaisessa kokouksessa Säätytalolla Helsingissä 08.12.2005
Kun kuwaitilainen sheikki sai uuden Nokian puhelimen, hän avasi kännykän takakannen ja irrotti akun. "Made in Hungary", luki sheikki. "Eihän tämä ole aito nokialainen", hän valitti. "Pitää olla Made in Finland!"
On muuten hyvä kysymys, kuka oikein on valmistanut tuotteen. Sekö, joka on fyysisesti kasannut osat yhteen pakettiin vai se, joka on suunnitellut tuotteen ja johtaa sen valmistamista brändinsä avulla. On selvää, että fyysinen valmistus siirtyy tuotantokustannusten alhaisuuden perässä. Mutta mitä tuotteen kuoren alla ihan oikeasti pitäisi lukea.
Kysymys on tulevaisuudessa varmasti hyvin oleellinen, kun mietitään, kenelle mm. Suomalaisen Työn Liiton avainlippu myönnetään. Palaan lopussa tähän kansainväiseen imagomarkkinointiin.
OECD-jäsenmaiden yhteisen osaamistutkimuksen Pisan tulokset ovat rankanneet maamme Saksan lehdistössä koulutuksen kärkimaaksi, Pisa-voittajaksi, maailmanmestariksi ja mallioppilaaksi. On puhuttu jo Pisa-turismista, kun toimittajat, poliitikot ja opetuksen suunnittelijat ympäri maailmaa ovat vierailleet Suomessa tutustumassa koulujärjestelmäämme. Der Spiegel -lehdessä ilmestyneessä artikkelissa pidetään Suomen yhtenäistä koulujärjestelmää suomalaisten menestyksen avaimena. Muualla Euroopassa ei ole lainkaan tavallista, että jokainen kansalainen kulkee saman koulutien. Saksassa suomalainen koulujärjestelmä on jo yleistymässä, kun Branderburgin osavaltio on kopioimassa Suomen mallin.
Myös suomalainen neuvolajärjestelmä on herättänyt kiinnostusta Branderburgissa. Saksalaisella ZDF-kanavalla 24. marraskuussa esitetty uutisraportti "Yhtäkään lasta ei jätetä yksin" kertoi suomalaisesta neuvolajärjestelmästä, joka toimii esikuvana osavaltiossa ensi vuonna aloittavalle projektille. Suomalainen osaaminen on arvossaan.
Hyvät kuulijat,
Poliittisilla päätöksillä voi olla kauaskantoisia seurauksia. Lapsuus, erityisesti suojeltu lapsuus nousi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi kysymykseksi kansalaissodan jälkeen 1920-luvulla. Kasvavat lapset ja nuoret symboloivat kansallista vahvuutta, jatkuvuutta ja itsenäisyyttä. Yleinen oppivelvollisuus astui voimaan 1921 ja neuvolajärjestelmä käynnistettiin 1922. Nyt Suomessa menee bruttokansantuotteesta koulutukseen 7,8 prosenttia kun Saksassa sama luku on 4,8 prosenttia. Suomessa opettajien koulutuksesta huolehtivat yliopistot. Monissa muissa maissa opettajiksi päädytään lyhyemmän opistotasoisen koulutuksen jälkeen ja työsuhteet voivat olla osa-aikaisia. Opettajien arvostus on suorassa suhteessa koulutukseen. Vuosikymmenien takaisten päätöksien satoa on yhtä hyvin Pisa-menestys kuin Nokian voittokulku. Kun perusasiat ovat kunnossa on lupa odottaa menestystä.
Maailman kauppajärjestö WTO kokoontuu tammikuun puolivälissä Hongkongiin selkeyttämään maailmankaupan sääntöjä ja hieromaan sopua sitä hiertävistä esteistä. WTO ja sen edeltäjä Gatt ovat 60 vuotta olleet merkittävä osa globalisaatioksi kutsuttua muutosta. Teollisten tuotteiden ja tavaroiden kauppaa koskeva järjestelmä on hyödyttänyt merkittävästi länsimaiden, myös Suomen kansantaloutta. Talouskasvun odotetaan olevan vilkkainta Euroopan ulkopuolella, siksi WTO-neuvottelujen onnistuminen ja tullien alentaminen ns. kolmansiin maihin olisi piristysruiske myös Suomen teollisuudelle, sillä ulkomaankaupastamme yli 40 prosenttia käydään EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja tulevaisuuden kasvualueet näyttävät olevan jossain muualla kuin Euroopassa.
Myös palveluilla olisi paljon viennin varaa. Palvelujen osuus maailman bruttokansantuotteesta on kaksi kolmasosaa, mutta maailmankaupasta vain 40 prosenttia. Paljon mahdollisuuksia on vielä käyttämättä. Palvelujen vientiosuus Suomesta ulkomaille on ollut toistaiseksi kansainvälisissä vertailuissa poikkeuksellisen matala. Tähän on vaikuttanut mm. julkisen sektorin laaja koko ja julkisen sektorin hallitseman tuotannon kyvyttömyys vientiin. Potentiaalisia mahdollisuuksia kyllä on. Palveluelinkeinon kasvupotentiaali liittyy erityisesti korkean teknologian sivutuotteina syntyvien palveluiden sekä teknisten yrityspalveluiden kasvunäkymiin ja kaupallistamismahdollisuuksiin ja miksei vaikkapa terveydenhoitoon ja opetukseen. Suomen kansantalous tarvitsee uutta talouskasvua ja palvelusektori on kansantalouden työllisyyden kannalta avainasemassa. KTM:ssä meillä on meneillään lukuisia hankkeita, joilla pyritään aktivoimaan palvelusektoria ja sen tuottavuutta. Palvelusektorin kehitys on yrittäjyyden politiikkaohjelman keskeinen painopistealue hallituskauden loppujaksolla.
Suomi on jo pitkään menestynyt hyvin kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa, joista tunnetuimmat ovat IMD:n (International Institute for Management Development) ja WEF:n (World Economic Forum) indeksit. IMD:n indeksissä Suomen sijoitus on vaihdellut kolmannen ja kahdeksannen välillä. WEF:n indekseissä Suomi on ollut joko ensimmäinen tai toinen. Näitä vertailuja on arvosteltu mm. niiden 'epätieteellisyyden' osalta. Valitettavaa on se, että niiden ennustearvo tulevaisuuden taloudellisen menestyksen suhteen on vähäinen. Suomen kannalta tämä tarkoittaa, että nykyisten hyvien sijoitusten turvaan ei voi jäädä makaamaan, vaan koko ajan on yritysten liiketoiminta- ja innovaatioympäristöä kehitettävä.
Osaammeko täällä arkipäivän puurtamisessamme ajatellakaan, kuinka kovassa kurssissa suomalainen osaaminen maailmalla on. Olemme olleet tohkeissamme oopperalaulajistamme, kapellimestareistamme, alppinisteistamme, jääkiekkoilijoista, ralli- ja formulakuskeistamme. Nokian maailmanvalloitus on nostanut roimasti kansallista itsetuntoamme. Nyt näyttää siltä, että koko Oy Suomi Ab tuotteineen ja palveluineen on kovassa kurssissa. Osa näistä ylpeytemme aiheista kytketään ihan konkreettisesti Suomen lippuunkin.
Suomalaisen Työn Liitolla on hallussaan Suomen tunnetuimpiin liikemerkkeihin lukeutuva Avainlippu, jonka arvostus on viime vuosina entisestään kasvanut, eikä syyttä. Samaa tahtia, kun osaamistamme arvostetaan maailmalla, arvostus kotimarkkinoillakin kasvaa.
Tuotteen kotimaisesta alkuperästä viestivä Avainlippu-tunnus on liputtanut suomalaisen osaamisen puolesta jo 40 vuotta. Graafikko Olavi Reinilän vuonna 1965 viikon mittaista kampanjaa varten suunnittelemaa merkkiä käytetään nykyisin yli 2 000 tuotteessa tai tuoteryhmässä, ja se on tuttu yli 90 prosentille suomalaisista. Juhlavuottaan viettävän Avainlipun ilme on entistä selkeämpi ja monipuolisempi.
Avainlipulla on kaksi tärkeää tehtävää: toisaalta se auttaa kuluttajia tekemään vastuullisia valintoja ja toisaalta yrityksiä tuomaan esille tuotteidensa tai palveluidensa suomalaisen alkuperän, joka merkitsee kuluttajille laatua ja luotettavuutta. Avainlipun myöntämisperusteita tarkistettiin viimeksi syksyllä 2004, jolloin myös palveluyritykset otettiin huomioon aiempaa selkeämmin. Avainlipun käyttöoikeuden myöntämiseen palveluille vaikuttavat muun muassa omistuspohja, pääkonttorin sijainti, palvelukonseptin alkuperä, suomalainen suunnittelu ja/tai tuotekehitys, työllistävyys Suomessa sekä yhteiskuntavastuullinen toiminta.
Sääntömuutoksen ansiosta Avainlippua voi nykyisin käyttää myös yrityskuvaviestinnässä ja brändimainonnassa, mikäli vähintään 75 prosenttia yrityksen liikevaihdosta tulee Avainlippu-tuotteista. Aiemmin Avainlippua sai käyttää ainoastaan sen tuotteen tai palvelun yhteydessä, jolle merkki oli myönnetty.
Avainlippu on tarkoitettu ja käytännössä se taitaa toimia vain Suomen markkinoilla. Se, mitä edellä totesin Suomen korkean tason maineesta ulkomailla, pistää ajattelemaan, eikö tuota mainetta pitäisi hyödyntää aggressiivisesti suomalaisperäisten tuotteiden markkinoinnissa. Olkoot sitten fyysisesti valmistettu Suomessa tai hoidettu brändinä Suomesta. Eihän kukaan muuten epäile Coca Colaakaan, ettei se ole amerikkalainen tuote, vaikka olisi valmistettu Keravalla.
Avainlippu, tuo Made in Finland -tunnus tuo todella lisäarvoa ei pelkästään kotimarkkinoilla, mutta tulevaisuudessa myös maailmalla. Avainlipussa olevan Suomen lipun tunnettuus tuntuu kasvavan koko ajan. Sen käyttö tuo taatusti lisäarvoa yrityksille.
Pidetään lippu korkealla!